Äitini yllätti minut syntymäpäivänäni runsas viikko sitten ja ilmoitti, että antaa minulle lahjaksi kodissaan olleen Aurinkopullon. Esineen, joka on kuulunut kotiimme jo vuosikymmeniä. Tiedustelin äidiltäni, mistä tämä hieno maljakko oli aikoinaan tullut meille, ei hänellä ollut enää muistikuvaa. Minä muistan vain, että pullo olisi ollut meillä aina eli kauan. Todennäköisesti se on alkuperäistuotantoa ja ilmeisesti isäni on saanut sen lahjaksi työnantajaltaan 60-70 luvulla. Tätä postausta varten hain netistä tietoa kyseisestä pullosta ja seuraavassa lyhyt tiivistelmä siitä.
Riihimäen Lasin Aurinkopullon virallinen nimi on Aurinko. Sen on suunnitellut kansainvälisen uran tehnyt muotoilija Helena Tynell (1918-1974). Aurinkopullo on suunniteltu 1963 ja se oli tuotannossa vuosian 1964-1974. Aurinkoa on tehty neljässä eri koossa ja viralliset värit olivat kirkas, sininen, keltainen, vihreä, ruskea ja violetti. Suuren suosion saavuttaneella maljakolla tiedetään olevan ainakin 19 erilaista sävymuunnosta. Pieniä kokoja tehtiin aikoinaan paljon ja aikojen myötä aurinkopullosta, varsinkin isoimmista koista ja harvinaisemmista väreistä, on tullut joidenkin taidelasikeräilijöiden keskuudessa hyvinkin haluttu keräilykohde.
Minun pulloni on keltainen ja se on kooltaan isoin. Muotonsa puolesta se sopii mielestäni vähän huonosti kukkamaljakoksi ja ehkä sen tarkoitus onkin olla enemmän taide-esine. Tiedän, että minun kappaleeni on suhteellisen arvokas, mutta silti sillä on minulle enemmän tunnearvoa kuin mitään muuta. Minulle se edustaa muistoesinettä lapsuuden kodistani ja muistan, miten pidin maljakkoa joskus jopa rumana. Edelleenkään en pidä kovinkaan paljon värillisestä lasista, mutta tämän Aurinkopullon kohdalla olen valmis tekemään poikkeuksen. Nyt se on minun aarteeni, jonka lapseni saa joskus aikanaan perintönä (tai lahjaksi) minulta.
Kommentit
Lähetä kommentti